Pelkoja

Kun vauva ei vielä ollut muuttanut meille, kävi emäntä jossain, mistä se toi melkein aina lappusia kotiin. Yhdessä lapussa luki sellaisesta taudista tai bakteerista tai semmoisesta mikä meissä kissoissa voi joskus olla. Sen vuoksi emäntä ei silloin saanut siivota meidän hiekkalaatikkoja, mitä se taisi harmitella kovin (emäntä: not!). Se tauti on kuulemma sellainen, että hiiret ei enää pelkää meitä kissoja, jos ne semmoisen saa.

Ei kuulosta kovin pahalta, mutta ilmeisesti se voi olla paha vauvoille. Meissä ei sitä kuitenkaan ole. Mutta ei pikkuemäntä meitä pelkää. Yhtä kirjaa se kyllä pelkäsi, ja suihkua, ja jouluna yhtä tonttua.

Minä en pelkää vettä!

Pelko on aika pelottava juttu, ainakin minun mielestä. Minä saatan ehkä ihan pikkuisen pelätä pölynimuria. Ja joskus ovikelloa. Ja kerran ulkona ollessa säikähdin, kun sellainen nelipyöräinen jättikokoinen putputtava laite meni pihatietä pitkin. Silloin minulle tuli kiire ja vedin emännän valjaissa äkkiä oman oven luo, loikin rappuset ylös alta aikayksikön.

Kämppikseni taitaa pelätä yksinjäämistä ja matkustamista. Niin ja suihkepulloa! Ihmiset saattaa pelätä eläimiä, esimerkiksi hämähäkkejä tai käärmeitä. Olen kuullut myös, että joku pelkää luolia tai korkeita paikkoja, joku toinen taas sitä, että on jossain torin keskellä. Tiedän, että noille on olemassa hienot nimetkin, mutta en osaa niitä.

Vähemmän pelottavaa päivää teille lukijani!