Juoruilua

Kämppikseni mouruaa kovasti. Minä sanon, että se juoruaa*. Mutta en kyllä tiedä, mitä asiaa sillä voi olla, koska se yleensä vain nukkuu päivät pitkät jossain luolassa. Emäntä sanookin sitä luolakissaksi. Oikeasti meillä ei ole luolia, mutta kämppis tykkää mennä esimerkiksi kantokoppaan, nojatuolin tyynyjen tai viltin alle, kaappiin vaatteiden päälle tai johonkin muualle ahtaaseen paikkaan. Ja niitähän riittää, kun se on aika iso.

Mutta viime viikkoina kämppikseni on löytänyt uuden harrastuksen. Iltaisin, kun vauva menee nukkumaan, istuu emäntä usein sohvalla ja neuloo tai virkkaa. Minä luulen, että kämppikseni puhuisi tikkaamisesta, koska on sieltä Halsualta. Kämppikseni kömpii silloin ulos luolastaan ja tulee köllöttelemään sohvalle emännän viereen. Se saattaa pitkän aikaa tuijottaa lankakerää ja puikkoja, välillä yrittää napata niistä kiinni. Joskus emäntä on sitä vähän torunutkin.

Minä olen katsonut tuota puuhaa etäämmältä. Yritin kerran itsekin napata lankakerästä, mutta totesin, että ei siinä ole mitään järkeä, joten olen vain huvittanut itseäni seuraamalla kämppikseni touhua. Se on aika hassun näköinen, kun tuijottaa liikkuvia puikkoja hypnoottisena. Jos minä opettelisin neulomaan, olisi minun ehkä mahdollista saada hypnotisoitua kämppikseni. Ja mitähän siitä sitten tulisikaan...

* Termille käännös kissa-ihminen-kissa -sanakirjastani: puhuu toisten asioita.