Atsii ja niisk

Syksy on kuulemma flunssa-aikaa. Se tarkoittaa sitä, että ihmisillä muuttuu ääni, kuuluu yskimisiä ja aivastuksia vähän enemmän kuin muulloin ja kaikkialla on nenäliinaruttuja. Ihan kuin joku olisi kirjoittanut jotain ja on tyytymätön lopputulokseen. Olen sellaista nähnyt elokuvissa.

Emäntä on valitellut kurkkukipua ja syönyt sellaisia inhottavia juttuja, joita syödessä kun puhaltaa, tulee kylmä viima. Minäkin olen aivastanut tänään kymmeniä kertoja, mutta se oli vain karva, joka ärsytti nenääni.

Siitä tulikin mieleeni, että terveys on semmoinen asia, että sen muistaa vasta sitten, kun on sairas. Olen kuullut, että varsinkin vanhat ihmiset puhuvat paljon terveydestä ja korostavat sen merkitystä. Minä olen ollut aika lailla terve, paitsi korvani reagoivat, kun minulla puhkesi allergia. Mutta eipä ole juuri muuta vaivaa ollut. Täytyy varmaankin välillä muistella niitä aikoja, ettei ihan pääse unohtumaan se, miten mukavaa on olla terve.

Minä toivon, ettei vauva tule kipeäksi, koska se varmaan huutaisi enemmän silloin. Vaikka ei minua niin kovasti haittaa, että se itkee. Olen hyvin usein makuuhuoneen ovella jo menossa, jos vauvan ääni kuuluu sellaisesta hassusta kaiuttimesta. Tiedän, että silloin emäntä menee katsomaan vauvaa, ja minä voin puikahtaa makuuhuoneeseen - hoitamaan vauvaa tietysti!

Leijona kuin partiolainen - aina valmiina, kun kutsu käy.