maanantai 25. kesäkuuta 2012

Babysitterinä

Juhannus tuli, oli ja meni - heilaa ei näkynyt. Isäntä ja emäntä antoivat minulle ja kämppikselleni päivän vapaata, kävivät jossain vauvan kanssa. Meinasimme ensin, että pidetään kotibileet, mutta sitten koimme paremmaksi vaihtoehdoksi viettää rauhallista kotipäivää.

Tässä kirjetulvaa odotellessa olen ruvennut miettimään elämääni ja itseäni työntekijänä. Tähän mennessä en ole kovin montaa työtä ehtinyt tehdä. Kehrääjänä toimin parhaillaan, mutta en siinä merkityksessä kuin ennen vanhaan lankoja saatiin aikaan.

Uuden perheenjäsenemme myötä olen tullut siihen tulokseen, että voisin hyvin toimia vaikka lastenhoitajana. Se voisi olla kivaa. Saisin makoilla lasten leikkipaikoilla, esimerkiksi lelukaaren alla leikkimatolla. Pääsisin nukkumaan sitteriin ehkä jopa ihan luvan kanssa. Saisin leikkiä kivoilla, rapisevilla ja helisevillä leluilla.

Emäntä sanoi kyllä, että lastenhoito ei ole sama kuin että itse leikkii lasta. No ei tietenkään ole, tiedänhän minä sen, mutta eikös paras hoitaja ole sellainen, joka on empaattinen ja osaa asettua toisen asemaan? Sellainen, joka tuntee hoidettavansa ja ymmärtää hänen tarpeensa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti